Tunturihiihtäjän Kilpisjärvi – opas talviseen seikkailuun!

0 comments

Kilpisjärvi on ollut tunturihiihtäjien vankkumaton suosikki jo vuosikymmenten ajan. Vaihtelevat maastot, pitkälle toukokuuhun kestävät hiihtokelit ja Lapin komeimmat maisemat tekevät Kilpisjärvestä lyömättömän hiihtokohteen. Tässä blogissa tutustumme tunturihiihdon perusteisiin, välineisiin, pukeutumiseen sekä reittiehdotuksiin. Koettuasi kerran Kilpisjärven kevättalven tunturisuksien päältä, löydät itsesi hohtavilta hiihtohangilta vuosi toisensa jälkeen!

Vuokravälineemme

Vuokraamostamme löytyy talvisin tunturisuksia ja monoja, isosompaisia sauvoja, liukulumikenkiä, lumikenkiä sekä ahkioita. Liukulumikengät, eli OAC:n karvapohjasukset sopivat Kilpisjärven maastossa käytettäviksi parhaiten silloin, kun uutta ja pehmeää lunta on paljon. Karvapohjasuksia on vuokraamossamme kahta erilaista OAC Kar 147- mallia sekä OAC XCD GT 160- mallia. Karvapohjasuksien siteiden kanssa käytät omia talvikenkiäsi, joten niiden kanssa voi pitää myös erittäin lämpimiä ja korkeavartisia kenkiä tarvittaessa. OAC - sukset ovat omimillaan alhaalla tunturikoivikossa, kun taas ylempänä tunturissa ovat tunturisukset paremmat. Eli jos hanki kantaa ja on kova, valitse tunturisukset.

Kaikissa tunturisuksissamme on pitopohjat ja teräskantit. Sukset ovat merkeiltään Madshus, Fischer sekä Rossignol ja niiden siteet ovat joko Salomonin XA tai Rottefellan NNN BC. Tunturisuksiin on vuokrattavissa myös nousukarvoja. Nousukarvat ovat Colltex-merkkisiä täyspitkiä karvoja, jotka ovat joko 100% mohairia, tai osa myös mohairin ja polyamidin sekoitusta. Nousukarvat ovat hyödylliset varsinkin Haltin hiihtovaeltajalle, joka vetää perässään ahkiota. Nousukarvat voi tarvittaessa pois laskuihin, mutta ne voi hyvin pitää paikallaan myös koko vaelluksen ajan. Päiväretkeilijälle nousukarvat eivät ole pakolliset, jollei tiedossa ole paljon nousua. Suksiemme suomu/pitopohjat ovat erilaiset kuin tavallisissa murtomaahiihtosuksissa ja ne helpottavat loivia nousuja hyvin.

Vuokrattavia ahkioita on kolmea erilaista. Fjellpulkenin lastenvetoahkiolla voit vetää yhtä lasta. Ahkio on tasapainoinen vetää ja siinä on mukana aurinko/tuulisuoja. Hiihtovaellukselle voit valita Savotan Paljakka- ahkion ja Fjellpulken Expedition Xplorer (168 cm) ahkion väliltä. Paljakka on hyvä perusahkio, Fjellpulken aavistuksen verran tasapainoisempi eli helpompi vetää perässä. Ahkion kanssa kannattaa välttää tekemästä kuormasta liian korkeaa, jolloin se kaatuu helpommin.

Vuokraamamme sauvat ovat kaikki isosompaisia, mikä estää niitä uppoamasta syvälle hankeen hiihdettäessä / lumikenkäiltäessä merkittyjen reittien ulkopuolella.

Vuokravälineet kannattaa varata etukäteen, varsinkin jos kyse on kevään suosituimmista hiihtovaellusviikoista huhtikuussa. Mikäli kuitenkin päivävuokraus kiinnostaa, kysy ihmeessä saatavuutta vastaanotostamme vaikkei varausta olisikaan, sillä useimmiten jotakin järjestyy myös samalle päivälle. Vuokravälinehinnastoomme pääset tästä.
Varausta varten tarvitsemme tietää pituutesi sekä arvioidun monon koon. Yleisimmin sopiva mono on yhtä tai kahta kokoa suurempi kuin normaali kengänkokosi. Useat monoista ovat pienehköä kokoa, ja huomioitava on myös paksun merinovillasukan tai villasukan mahtuminen, vaikka tunturihiihtomonot ovatkin tavallisia murtsikkamonoja lämpimämpiä. Monoja löytyy useassa merkissä kuten Alpina, Fischer, Salomon ja Rossignol.

Kuvassa on tunturihiihtoon soveltuvat monot ja nainen taustalla sovittamassa erilaisia monoja.
Monon sovitusta. Emilian kengänkoko on normaalisti 39 ja hän päätyi valitsemaan koon 41 Salomonit. Kevätaikaan lämpiminä päivinä ei kovin paksu sukka ole tarpeen, joten ylimääräistä tilaakaan ei tarvitse niin paljon.

 

Optimaaliset olosuhteet

Monen mielikuvissa tunturihiihto kuulostaa hikiseltä rämpimiseltä umpihangessa. Ja sitäkin se voi joskus olla! Toisinaan lumi kantaa paremmin ja joskus upottaa niin sanotusti pohjia myöten. Talvesta riippuen alkavat optimaaliset hiihto-olosuhteet joskus vuoden vaihteen jälkeen, kun lunta on tarpeeksi. Lumen lisäksi tarvitaan tuulta ja suojakeliä, jotka tekevät lumihankeen kovemman kerroksen. Tämä kovempi kerros sitten kantaa hiihtäjää, joka uppoaa vain sen päälle sataneen uuden lumen verran. Pitkän talven aikana tällaisia kerroksia muodustuu hankeen useita. Tänä talvena ( joulukuu - 24) satoi Kilpisjärvellä parina päivänä vettä, mikä kovetti hankea ja loi maastoon runsaan lumen lisäksi hyvät hiihto-olosuhteet poikkeuksellisen aikaisin. 
Puurajan yläpuolella tunturissa pitää tuuli hangen kovana läpi talven, joten jos vain lunta on kertynyt tarpeeksi, on ylempänä lumi kantavaa. Koven tuulen huono puoli on jäinen hangen pinta, jota kannattaa hiihtäessä välttää. Teräskantit purevat kyllä myös jäiseen hankeen, mutta silloin on liikuttava hieman sivuittain jotta painon saa asettumaan suksen sivulle. Täydelliset tunturihiihto-olosuhteet syntyvät kun kantavan hangen päälle on satanut hieman uutta, pehmeää lunta. Kun päivät pitenevät ja kevätaurinko alkaa lämmittää maalis-huhtikuussa, koittaa tunturihiihtäjän kulta-aika! Kimaltavat hanget kantavat kaikkialle, ja hiihtäjää ympäröi valkoinen avaruus, jonka rikkovat vain omien suksien jäljet sekä satunnainen ketunpolku.
Mikäli olosuhteet maastossa mietityttävät sinua, autamme aina mielellämme välineiden valinnassa sekä reittipohdinnoissa.

Keltaiseen kevytuntuvatakkiin ja siniseen lippalakkiin pukeutunut mies laskee tunturisuksilla alas mäkeä Kilpisjärvellä aurinkoisena kevätpäivänä.
Tunturihiihtoa parhammillaan! Kuvassa näkyy hyvin, miten hangen pinnalla on pieni kerros uutta lunta. Kova hanki kantaa kun taas pehmeä lumi helpottaa kääntymistä ja suksien ohjattavuutta.
 

Pukeutuminen hiihtoretkelle

Hiihtoretkelle kannattaa aina pukeutua kerroksittain, sekä ottaa reppuun tuulenpitävää ja lämmintä vaatetta tauoille. Merinovillaiset vaatteet ovat hiihdossa erinomaiset niiden lämmön sekä kosteutta siirtävän ominaisuuden ansiosta. Samoin sukat on hyvä olla ainakin osittain merinovillaa. Hupullinen takki on tärkeä, samoin kaulaa suojaava putkihuivi - tunturin tuuli voi alkaa yllättäen ja se on pureva! Pakkassäällä hiihdettäessä tulee helposti pukeuduttua liian lämpimästi, sillä liikkuessa hiki tulee yllättävän helposti myös paukkupakkasilla. Kannattaa mieluummin ottaa esimerkiksi untuvatakki reppuun, jonka voi sitten tarvittaessa pukea ylleen.
Supervinkki helposti hikoilevalle: on aivan mahtavaa pystyä vaihtamaan paluumatkalle kuiva pipo ja hanskat! Keväisin puolestaan aurinkolasit sekä aurinkorasva ovat täysin pakollisia, satoi taikka paistoi.

Nainen seisoo tunturin rinteellä kovassa lumituiskussa. Taustalla erottuu juuri ja juuri Pikku-Mallan tunturi. Nainen on suksilla ja kädessään hänellä on sauvat. Naisella on reppu, tuulelta suojaavat hiihtolasit, säärystimet jalassa sekä huppu päässä.
Tuiskupäivän varustautumista! Emilialla on jalassaan säärystimet, jotka estävät lunta menemästä monon sisään mikäli hanki upottaisi. Hyvät hiihtolasit auttavat hahmottamaan hangen pintamuotoja sekä auringonpaisteella että tuiskulla. Päällimmäinen vaatekerros on tuulenpitävä, alla on merinovillaa. Lisäksi reppuun on pakattu lämmin takki sekä istuinalusta taukoja varten.

Nainen hiihtää Kilpisijärvellä lumisessa metsässä. Naisella on karvalakki päässään ja lila hiihtotakki.
Pakkasen takia ei kannata jäädä sisään! Anniina on varustautunut kuorivaatteilla ja lämpimällä päähineellä, jonka karvat lämmittävät myös kasvoja. Retkieväänä erityisesti pakkassäällä on kuuma juoma ehdoton.

Aurinko alkaa lämmittää hieman jo helmikuussa. Mitä pidemmälle kevät etenee, sen paahtavammaksi paiste muuttuu. Muista siis aina aurinkolasit sekä aurinkorasva!

Iloinen nainen istuu kivellä aurinkoisena kevätpäivänä Kilpisjärvellä. Sukset ja sauvat nojaavat kiveen ja aurinko paistaa.
Huhtikuussa aurinko hellii ja takkikin voi käydä jo tarpeettomaksi. Parhaimpina keväinä Kilpisjärvellä voi hiihtokelejä riittää pitkälle toukokuuhun. Kuva: Laura Hakulinen

 

Turvallisuus

Ennen hiihtoretkeä kannattaa perehtyä sääennusteisiin huolellisesti – mieluiten kahdesta eri lähteestä, kuten yr.no ja ilmatieteenlaitos.fi. Tämä on erityisen tärkeää hiihtovaelluksilla, sillä talvimyrskyn yllättäessä apu voi olla kaukana tai jopa saavuttamattomissa. Lyhyemmillä päiväretkillä kylän läheisyydessä vastaavaa riskiä esiintyy harvemmin. Vaikka sääennusteet eivät aina osu täydellisesti oikeaan, seuraavien tuntien ennusteisiin voi yleensä luottaa hyvin. Jos kuitenkin joudut tuiskun keskelle, Saana-tunturi tarjoaa luotettavan maamerkin, jonka avulla suunnistaa takaisin kylälle. Hyvä sovellus puhelimeen oman sijainnin seuraamiseen on esimerkiksi Karttaselain, jonka lisäksi kannattaa olla ladattuna myös 112 Suomi. Molemmat sovellukset vaativat kentän toimiakseen, mutta kylän ympäristössä se ei ole ongelma - lukuun ottamatta pientä aluetta Saanajärven ympäristössä Saanan takana.
Uudehko, mutta erittäin hyödyllinen tunturisää.fi puolestaan huomioi ennusteissaan erot tunturin (Saanan) huipulla ja alhaalla laaksoissa.
Lumivyöryennuste löytyy Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Mikäli kuulet hiihtäessäsi tasaisellakin humahtavia ääniä lumesta, on lumivyöryn riski kohonnut. Tunnettuja lumivyörykohtia Kilpisjärven kylän läheisyydessä ovat Pikku-Mallan ja Saanan rinteet. Mikäli sinua epäilyttää lumivyöryriski suunnittelemallasi hiihtoretkellä, kysy meiltä neuvoa! Lumilippoja syntyy tuulessa tuntureiden rinteiden reunojen lisäksi myös pienempien pudotusten laitamille. Koska lippaa ei voi mitenkään havaita ylhäältä päin, vältä hiihtämistä minkäänlaisten pudotusten reunamilla.

Etäisyydessä näkyy hiihtäjä Kilpisjärven Saanalla kovassa lumituiskussa, maisemat eivät erotu juurikaan lumen takia
Tuiskussa hiihtäminen ei ole miellyttävää, eikä välttämättä turvallista mikäli alue ei ole tuttu. Muista sääennusteet, ja mikäli epäilyttää- kysy neuvoa! Autamme mielellämme.


Tunturihiihdon historiaa Kilpisjärvellä

Suomen Matkailijayhdistyksen retkeilymaja avattiin 1937 (Siilastupa, hirsinen osa nykyisen Retkeilykeskuksen päädyssä) ja Kilpisjärven ensimmäinen hotelli vuonna 1948. Matkailijoita alkoi saapua kylälle enemmän vasta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin Kilpisjärvestä kehittyi suosittu tunturiretkeilyn ja -hiihdon keskus. Tunturihiihdon historian merkittävimpänä hahmona Kilpisjärvellä tunnetaan kylälle 1945 muuttannut Yrjö Metsälä. Suoritettuaan liikunnanohjaajakurssin Vierumäen urheiluopistossa alkoi Yrjö Metsälä opastaa turisteja tunturiin kesällä ja talvella. Viiden vuosikymmenen aikana tuli Yrjö tutuksi valtavalle määrälle Yliperän suurtuntureiden pauloihin joutuneita hiihtäjiä, joista moni palasi Kilpisjärvelle hiihtämään keväisin jopa kymmeniä vuosia putkeen. Sekä Retkeilykeskuksella että hotellilla järjestettiin opastettuja hiihtoviikkoja, joissa turistit vietiin päivittäin opastetulle hiihtoretkelle tunturiin. Yrjö Metsälä aloitti myös perinteisen Kilpisjärven hiihtojuhannuksen, joka järjestetään ensi kesänä jo 80.kerran!

Vanhassa mustavalkoisessa valokuvassa mies ja nainen tyylikkäissä hiihtovaatteissa seisovat suksilla Kilpisjärven jäällä Pikku-Malla taustallaan.
Eeva ja Keijo Lähteenmäki tyylikkäinä Pikku-Mallan edustalla. Kuva luultavimmin 1950-luvun alkupuolelta. Kuva Heli & Riitta Viikin albumit


Auringonottoa 1970-luvulla. Kuva: tunturiopas Yrjö Metsälä (Museovirasto)


Vanhassa Yrjö Metsälän kuvassa turistit ottavat aurinkoa makuullaan pikku-Mallan rinteillä.

Tässä hauskassa kuvassa 1970-luvulta kiteytyy tunturihiihdon koko syvin olemus!  Kuva: legendaarinen tunturiopas Yrjö Metsälä ( Museovirasto)


Minne suunnata tunturisuksilla?

Kilpisjärven Retkeilykeskukselta voit lähteä tunturisuksilla kiertämään Saanan ympäri. Kevättalvella tunturin kiertää myös latu. Riippuen reittivalinnastasi tulee tunturin kierron hiihtomatkaksi noin 10 kilometriä, latuja pitkin enemmän. Saanan takana, Saanajärven eteläpäässä, on myös Metsähallituksen kota ja revontulikota, jos haluat pitää kunnon evästauon!
Kelistä ja olosuhteista riippuen tämä retki vie noin 3 - 4h. Saanan ympäriltä löytyy lukuisia mahdollisia poikkeamia reitiltä, voit hiihtää samalla halutessasi vaikka koko Tsahkaljärven ympäri tai hiihdellä Skirhasjohkan laaksossa Saanan luontopolun maastoissa. Saanan kylänpäädyssä kannattaa käydä ihailemassa maisemaa kylän ja Salmivaaran suuntaan.

Mies hiihtovaatteissa hymyilee leveästi Saanan juurella talvisena päivänä sukset jalassaan. Kädessään hänellä on termospullo ja muki.
Saanaa kiertämässä, aivan jyrkimmän kohdan alapuolella.
 

Kaksi hiihtäjää seisoo kaukaisuudessa lumisen maiseman ja Kilpisjärven suurtuntureiden keskellä
Pieni poikkeama ihastelemaan maisemia kohti kylää Saanan kierroksella.


Erityisesti tunturihiihtoa vasta aloittelevalle, mutta ehdottomasti myös kokeneemmalle hiihtäjälle sopii Tsahkaljärven ympäristö. Voit lähteä hiihtämään Kilpisjärven Luontokeskuksen parkkipaikalta, ja seurata kevättalvisin joko latupohjaa tai tunturikoivikkoa kohti Tsahkaljärveä. Järvi tulee vastaan vajaan kilometrin jälkeen. Vasemmalla puolellasi on koko matkan ajan Saana ja oikealla puolellasi Ailakkavaara.
Myös Tsahkalin rannalta löytyy laavu, jossa voi ihastella maisemaa Saanatunturille tai valmistaa retkieväät tulen ääressä. Mikäli luistoa riittää, voit jatkaa järven yli kohti Käsivarren erämaata, tai vaikka kiertää järven ympäri. Kantohangella mahdollisuudet ovat loputtomat, mikä onkin tunturihiihdon ydin! Kilometrejä ei lasketa, ainostaan luonnossa vietettyä aikaa. Tsahkaljärveltä voi laskea alas kohti kylää loputonta loivaa alamäkeä halki lumisen tunturikoivikon!


Kuvassa on tunturimaisema kohti Saanaa kaamoksen aikaan. Tunturikoivut ovat kuuran peitossa.
Maisemaa Tsahkalin laavulta kohti Saanaa kaamoksen aikaan.


Helmikuisella hiihtoretkellä.

Suomen ja Norjan rajan läheisyydestä löytyy tunturi nimeltä Bossovarri. Helpohko hiihtoretki tulee jättämällä auto levikkeelle ja hiihtämällä puoliksi Norjan ja puoliksi Suomen puolella sijaitsevan tunturin ympäri.
Tunturin päällä näkyy kauas keltainen rajapyykki ja sen edustalla on suuri poroerotusaita. Bossovarria vastapäätä, valtatien toisella puolella sijaitsee Galggojavri (Kalkkujärvi), jonka rannoilla ja jäällä on myös hyvä tunturihiihtää tai nousta vaikka järven viereisen Galggoaivin rinteille.

Maisemaa Bossovarrin laidalta kohti Jehkas ja Saana-tuntureita.

Ruotsin puolella puolestaan sijaitsee Temppelikuru. Temppelikuruun hiihtomatkaa tulee vähän pidemmälti, noin viitisen kilometriä Kilpisjärven Luontokeskuksen parkkipaikalta. Temppelikuru soveltuu kokeneemmille tunturihiihtäjille, joille Kilpisjärven maastoissa liikkuminen on entuudestaan tuttua ja varusteet ovat kunnossa. Tarvitset tänne hiihtäksesi myös kartan. Loppukeväästä voi virtaavassa vedessä olla myös sulia!

Temppelikuru on kaunis kuru Kilpisjärvellä Ruotsin puolella
Temppelikurun jylhää seinämää huhtikuussa.

Suosittu hiihtoreitti on myös käydä Kolmen valtakunnan rajapyykillä hiihtäen. Lähes kokonaan Kilpisjärven jäällä kulkeva (10 km suuntaansa) on tasaista koko matkan eli se sopii myös aloittelijalle. Miinusta tulee pitkästä matkasta ja koko matkan samankaltaisena pysyvästä maisemasta.
Mallan luonnonpuisto on keväisin suosittu hiihtokohde, voit käydä vaikka ihastelemassa jäätynyttä Kitsiputousta. Luonnonpuistoon vedetään keväisin myös latu. Kannattaa huomioida, että tällä reitillä laskuja tulee jonkin verran, joista osa voi olla haastavia. Mallan luonnonpuiston alueella on myös joitakin lumivyöryalttiita kohtia.
Salmivaaran ympäri menee myös latu, jos jäätä pitkin hiihtäminen tuntuu mukavalta. Tähän tosin parempi välinevaihtoehto voisi olla murtomaahiihtosukset.


Kuvassa on mies suksilla ja kaksi lapinkoiraa katsovat häntä. Aurinko paistaa mutta silti lunta sataa

Erityisesti Haltin hiihtovaelluksesta löytyy runsaasti reittikuvauksia, joten jätimme sen tällä kertaa tämän blogin ulkopuolelle. Tarkoituksemme on rohkaista kokeilemaan tunturihiihtoa ja tutustumaan Kilpisjärven talviseen luontoon tunturisuksilla - latujen ulkopuolella! Tunturihiihto ei turhaan ole ollut Kilpisjärven suosituin laji jo 1950-luvulta lähtien. Unohda siis kello, sykemittari sekä kilometrien laskeminen ja lähde rentoutumaan arktiseen paratiisiin, keskelle Lapin kauneinta luontoa. Aiotko kokeilla?

 

Jaa Facebookissa: