Blåisvatnet ja marraskuinen uintireissu

Oletko törmännyt sosiaalisen median kuvavirrassa kesälomaotoksiin lähes epätodellisen turkoosivetisen lammen rannalta, terävähuippuisten vuorten keskeltä? Kyseinen paikka on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista retkikohteista, Lyngenin kunnassa sijaitseva Blåisvatnet. Suosituinta aikaa Blåisvatnetilla vierailuun ovat loppukesä ja syksy, mutta kohde on saavutettavissa myös talvikuukausina. Me vierailimme tämän kuuluisan somejärven rannalla marraskuisena pakkaspäivänä, suunnitelmana myös uida hyisessä vuoristolammessa.

Uskalsiko uimari veteen vai veikö jäinen vesi voiton? Hyppää mukaan retkelle ja selvitä kuinka meidän kävi!

Blåisvatnetin parkkipaikalle on Kilpisjärveltä noin kolmen tunnin ajomatka, tarkemman reitin näet kartalta tästä. Lähdimme matkaan Kilpisjärveltä yhdeksän jälkeen aamulla, mikä oli marraskuun alkupuolella sopiva ajoitus. Myöhemmin talvella on päivän pituus vielä lyhyempi, eli silloin on paikalla oltava aiemmin.
Parkkipaikka on maksullinen, maksu hoituu Easypark- sovelluksella. Parkkipaikalta löytyy ruokailu,- ja tulistelupaikkojen lisäksi siisti wc. Retkikaverini Anniina osasi kertoa, että kesäisin parkkipaikalta voi ostaa myös syötävää ja juotavaa.

Alkumatka reitistä oli helppokulkuista sorapolkua sekä jonkin verran pitkospuita. Pohjois-Norjassa ei taida olla rumia maisemia, upea on kauttaaltaan myös tämä reitti. Matkan päämäärä on jäätikön sulamisvesistä muodostuva lampi, ja tuo jäätikkö Lenangsbreen, on hyvin näkyvillä koko kävelyn ajan.

Reitillä on paljon pikkukivikkoa, ja myös tällaisia pieniä puronylityksiä (kuva alla). Kannattaa ehdottomasti laittaa tukevat kengät jalkaan, eikä haittaa vaikka olisivat vedenpitävät.

Kyltti reitillä muistuttaa koirien kiinnipitopakosta sulan maan aikaan, 1.4 - 15.10. Reitti on kuitenkin niin kivikkoinen, että en ehkä ottaisi omia koiria mukaan tälle reitille lainkaan. Läheinen Aspevatnet voisi olla mukava retkikohde myös koirien kanssa, matkaa sinne tulee vain kilometrin verran suuntaansa.

Valtaosa reitistä kulkee loivasti ylös nousevaa kivikkoa. Muutaman sentin paksuinen lumipeite tasoitti kivikkoa mukavasti, eteneminen tällä osuudella on varmasti kesällä hieman hitaampaa. Emme olleet ihan varmoja pimeän tulosta, joten pidimme yllä aika ripeää tahtia. Juuri ennen lampea muuttuivat kivet kunnon lohkareiksi ja oli pakko hidastaa vauhtia.

Kohta se varmasti näkyy!

Sininen Lenangsbreenin jäätikkö lammen yläpuolella-  tämän jäätikön sulamisvesistä lampi muodostuu.

Viimein perillä! Siinä se nyt oli, kuuluisa Blåisvatnet. Matkaan kului meiltä reilu tunti.

Juuri ennen rantaan pääsyä tuli vastaamme yksi norjalainen nainen, sekä yksi brittipariskunta. He olivat perässämme tulleiden espanjalaisten lisäksi ainoat muut ihmiset reitillä, mikä on luultavasti murto-osa ihmisistä vaikkapa heinäkuuhun verrattuna.
Päätimme ihan ensi alkuun nauttia retkieväät, ja samalla vastikään talviuintiharrastuksen löytänyt Anniina alkoi valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen: jäätikkölammessa pulahtamiseen! Minua palelsi pelkkä ajatuskin, ja vedin taukotakiksi mukaan ottamani untuvatakin ylleni.

Eväiden jälkeen katselimme Anniinalle sopivan pulahduspaikan, ja oli aika vetää uikkarit ylle. Juuri muita välineitä talviuinti ei uimapuvun lisäksi tarvitse, mutta Anniinalla oli myös neopreenikäsineet ja sukat. 

Hieman epäuskoisesti seurasin miten sulavasti Anniina sujahti hyiseen veteen. Ei kuulunut kiljahduksia, eikä pikaista ponkaisua takaisin pinnalle.
Ilmeisesti harjoitus tekee mestarin talviuinnissakin. Nappasin muutaman kuvan todisteeksi rohkeudesta, rannalla ei ollut lisäksemme ketään muuta.
Pienen kierroksen jälkeen Anniina palasi rantaan, ja puki pikaisen kuivaamisen jälkeen kuivat ja lämpimät vaatteet.
Pidemmän ulkoilun ja sen jälkeisen uinnin vuoksi varpaat kylmettyivät kuitenkin kovasti  ja mietimme, että olisi ollut hyvä idea ottaa kertakäyttöinen varpaidenlämmitin-pakkaus mukaan. Ensi kerran sitten.

Kaamos ei ollut virallisesti vielä alkanut, mutta aurinko ei noussut enää vuorten takaa näkyville. Ainoastaan korkeimmat huiput saivat nauttia marraskuisesta auringonpaisteesta.

Reitti on merkitty norjalaiseen tapaan punaisilla merkinnöillä kivissä.

Instagramista löytyy aihetunnuksella blåvatnet tuhansia kuvia lammen rannalta, on koiria, tanssiesityksiä, hääkuvia ja keppihevosia. Mietimmekin mitä kaikkea nämä vuorenseinämät ovat saaneet paikalla todistaa!

 

Paluumatkalla valo alkoi huveta ja laskeva aurinko värjäsi taivaan.

Meillä molemmilla oli repuissa untuvatakit, kuivat pipot ja buffit, Anniinalla lisäksi villainen vaihtopaita. Kaikki vaatteet tulivat tarpeeseen.
Liikkuessa tulee helposti hiki ja lämmin, mikä muuttuu tauolla yllättävän nopeasti.

Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein onnistunut retki. Paluumatka sujui loivaan alamäkeen sutjakasti ja saimme ihastella hämärtyvässä iltapäivässä taivaalle nousevaa täysikuuta

Kannatti lähteä!
#onnellinenuimari